torstai 24. toukokuuta 2018

Maalauksia työaikana osa 1

 Innostuin maalaamaan kuntouttavassa työtoiminnassa.

 Roiskin värejä ja suolaa.

 Tästä tuli kiva.

 Siinä näkee vaikka minkälaisia olentoja.

 Mä näen siinä ainakin lintuja ja (yllätys yllätys) NAAMOJA. Niitä mä näen vähän joka paikassa..

 Tässä toinen maalaus.

 Se on aika iso.

 Siinä on paljon värejä.

 Ja suola tekee siihen kivoja efektejä.

 Se on siisti.

 Tää on kiva ja nopea maalaustekniikka.

 Sit mä maalasin myös tämmösen.

 Siinäkin on suolaa.

 Ja laitoin siihen myös kimalletta.

 Se on aika erikoinen.

 Mut mä tykkään siitä.

Tässä oli vasta muutama uusi työ, kuntouttavassa työtoiminnassa tehty. Paljon oon saanut aikaan, tässä vasta muutamasta kuvia.
 Lisää on tulossa.



perjantai 18. toukokuuta 2018

Roiskemaalausta

 Innostuin kokeilee roiskemaalausta.

 Vähänkö oli terapeuttista!

 Hirveellä forcella roiskin eri väreillä.

 Siinä sai purettua aggressiot pois mukavasti ja helposti.

 Vähänkö oli seuraavina päivinä lihakset kipeenä!

 Mut mukavaa se oli! Niin mukavaa et innostuin.

 Kun olin roiskinut 5 taulua, olo oli todella helpottunut.

 Sain purettua tuskani ja muut tunteet tauluihin niin, et voimat meni ja oli hyvä olla pidemmän aikaa.

 Oli kiva myös kokeilla eri värejä. Valitsin kirkkaita värejä, kimaltava värejä, mustaa..

 Ja hauskaa jälkee tuli.

 Taulut hohtaa ja kimaltelee kun niitä eri suunnista katselee.

 Patoutuneet tunteet tuli purettua turvallisella tavalla.

 Tunteista tuli taidetta.

 Tää taulu on tällä hetkellä näyttelyssä Pieksämäen kulttuurikeskus Poleenissa.

 Vähän erikoinen ölliäinen ilmestyi tähän tauluun. Siinä se huutaa tuskaansa ulos keskellä taulua.

Keskellä kimallusta ölliäinen on. Siihen se vaan ilmaantui.

 Tämäkin taulu on Poleenissa näyttelyssä tän kuun ajan. Tää on yks mun lemppari tauluista.

 Siinä on hyvät värit ja kokoakin on.

 Harmittaa vaan kun taulut ei pääse kuvissa niin hyvin edukseen. Tässäkin on siistejä efektejä.

 Myös tää taulu on Poleenissa näyttelyssä.

 Siinäkin on kivat värit.

 Sekin hohtaa kun sitä eri valo-olosuhteissa vilkuilee.

Oon huomannut et mä teen paljon valovoimaista taidetta. Meillä on kotona kirkkaat lamput, mut viel vois hankkii niitä lisää, koska taidetta vaan tulee ja tulee.

KolmioKulmio

 Maalasin taulun kolmioista.

 Se on erikoinen.

 Kolmioita ja helmiäismaalia.

Vähän kuin joku biohasard.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Outoa taidetta

 Innostuin maalaamaan helmiäismaaleilla.

 Vähän on outoa taidetta tää tämmönen värien sotkeminen.

 Ennemminkin tää on ollu mulle eräänlaista taideterapiaa.

 Puran tunteeni tauluihin, palettiveitsellä sotken värejä hirveellä vimmalla, niin että välillä taulutkin tippuu telineestä :D

 Usein en edes tunnista tunnetta, jonka maalaan. Mut jotenkin olo helpottaa kun on saanut taulun valmiiksi.

 Nää on myös hyvin valovoimaisia teoksia. Kun niitä eri suunnista vilkuilee, ne hohtaa.

 Monipuolista valovoimaisia värikästä outoa taidetta.

 Vielä kun tunnistaisi ne tunteet, joita purkaa..

 Joissakin töissä oon tunnistanut tunteen, useimmissa en. Ainakaan vielä.

 Tää kuvaa ahdistusta.

 Valuvaa, repivää ahdistusta.

 Se on synkkä valovoimaisuudestaan huolimatta.

 Miehenikin ahdistui kun tämän näki :D

 Tää on samaa sarjaa edellisen kanssa.

 Irti todellisuudesta. Hukassa.

 Epävarmaa hapuilua sekavine tunteineen.

 Jotenki outo.

 Tää kuvaa henkistä väkivaltaa.

 Kuinka se järjestelmällisesti tuhoaa.

 Kuinka se pirstaloi itsetuntoa ja persoonaa.

 Kuinka se lopulta rikkoo niin, ettei mikään ole selvää. Ja se vaan pahenee ja raaistuu ajan mittaan.

 Vilkasta mielen liikettä vilkkaasta mielestä.

 Voimakas tunne. Mut mikä tunne?

 En saa siitä kiinni.

 On siinä iloakin.. Elinvoimaa.

Aika erikoinen. Kuten sanoin, tää on outoa taidetta. Jos sitä nyt taiteeksi voi edes nimittää. Niin outoa se on.